Hän ryntäsi jälleen sisään.

Varjelkoon, tuossa suuressa sanomalehdessä! — Eihän vain voinut tulla ilmi, että hänellä oli jotain sen asian kanssa tekemistä…

Maisan korvia kuumoitti, vaikka tuo kirjoitus ilahduttikin häntä, oli aivan kuin ilma olisi puhdistunut.

Voi taivas, — ei suinkaan milloinkaan voinut tulla ilmi, että hänellä oli mitään asian kanssa tekemistä? — Oli aivan kuin häntä olisi hiostanut…

Eihän toki —

— Mutta eikös tosiaan Arna narrannut Antonia lukemaan sen kaikille ääneen sisällä salissa päivällisen jälkeen!

Kas, kuinka hän puhui kovaa, — kaksinkertaisten ovien läpi saattoi erottaa hänen suuttuneen äänensä. Ja herra Torp kuului puhuvan hitaasti ja valituin sanoin, — tuollaisessa ilveilyssä ei Maisa ollut milloinkaan ollut mukana.

Täti Rask liehui edestakaisin. Maisa tarkasti häntä salaa, hän näytti niin kummalliselta eikä myöskään tarttunut niin lempeästi ovenripaan kuin tavallisesti. — Sepä oli oikein heille kerrankin…

— Maisa oli aivan ahdistuksissaan ja peloissaan tullessaan aamuisin taloon, ennenkuin oli saanut tietää, oliko jotain lisää vielä sanomalehdissä.

Olipa siitä tottatosiaan syntynyt rytäkkä. Arna sanoi Theodorin ja muittenkin luulevan, että teatterinjohtaja itse oli sepittänyt artikkelin, hän oli muka tahtonut puolustaa kappaletta. — Mutta nyt oli jo ikäänkuin rauhallisempaa, — eikä hän voinut sanoa muuta kuin että hän iloitsi joka kerran heitä katsellessaan ja ajatellessaan koko tätä ilveilyä, hän olisi kernaasti nauranut sydämensä pohjasta.