Nyt tuli Lizzy kotiin koulusta. Hänen täytyi saada hiukan voileipää ja maitoa voidakseen odottaa päivälliseen saakka kello kolmeen, jolloin isä tulisi kotiin lähetystöstä.
"No, miten sinun on käynyt koulussa?" kysyi Ovidia.
Lizzy oli jo samettisen kevättäkin ääressä… "Kuinka kaunista, — siitä tulee erinomainen…
"Miten minun on käynyt? — Sain luonnollisesti nelosen saksassa, kun et tahtonut auttaa minua, niin —"
"Minähän olin poissa kotoa eilen illalla."
"Oh, ei se tee mitään… ei, ei", — hän silitti samettia kädellään…
"Äiti, enkö voisi saada samettista kaulusta jäännöspalasista."
"Voit kyllä, lapseni."
"Tuo tytöntyllerö huomaa kyllä, mikä näyttää kauniilta", huomautti
Ovidia iskien silmää toisille.
"Ja ehkä taskuihin ja hihankäänteisiin myöskin?"
"Saat kyllä, lapseni!"