* * * * *

Oli ehkä tuhmaa, että hän oli eilen maininnut noista teatteripileteistä, — ei suinkaan Kielsberg vain nyt luullut Maisan sanoneen sitä siksi että hän pääsisi tämän mukana huomenna, — Kielsberghän tiesi, ettei Maisa päässyt muulloin kuin sunnuntaisin…

Ja jos Kielsberg odottaisi häntä jälleen illalla niin että he tapaisivat…

Voihan Maisa keksiä asiaa Martta Molle Hainmersborgissa ja tuoda pyykkinsä ja jutella hänen kanssaan menneistä ajoista, niin olisi varmaa, etteivät he tapaisi; — Maisa oli huomannut, ettei Kielsberg milloinkaan tullut myöhemmin kuin puoli yhdeksän.

Mutta jos hän nyt kulkisi teatteripiletteineen ja odottelisi häntä?

Teatterihan oli kaikkein hauskinta, mitä Maisa saattoi ajatella, — häntä kyllä suuresti halutti mennä, se oli varma…

Riippui siitäkin, mitä Kielsberg ajattelisi hänestä, jos hän nyt heti olisi valmis menemään mukaan. — Oli selvää, että tämä oli kovin epäluuloinen, oli aivankuin hän olisi voinut nuuskia, millaista väkeä olivat sekä Tranemit että muut…

Mutta Maisa saisi hänet varmaankin ymmärtämään, ettei hän ollut ajatellut sitoa Kielsbergiä sillä tavoin — — — Kaikkihan oli ollut leikkiä, mutta eilen illalla oli ollut niin ihmeellistä — — —

Oli varmaankin; parasta antaa hänen huomata, ettei hän ollut kuten kaikki muut…

— Päivällisen jälkeen tuli Ovidia ja pisti hopeanuolensa ja koristeensa lipaston laatikkoon…