Ei sopinut johdattaa ketään kiusaukseen, taikka muuten saattoi se mennä saman tien kuin heidän kuudes hopeahaarukkansa…
Lizzy kävi yhtämittaa Maisan huoneessa samettia katsomassa, hänen piti lukea maanantaipäivän läksyjä.
"Ovidia sanoo, että hän mielellään auttaisi teitä, Maisa, sekä nyt iltapäivällä että maanantaina", tuli rouva sanomaan. — "Tahtoisimme niin kernaasti saada kaikki pian valmiiksi, — sillä olemme kuin vangittuja niin kauan kuin meillä on täällä joku istumassa — — Mutta tämä kevättakkihan ei viene paljoa aikaa, niin että se varmaankin valmistuu maanantai-illaksi, — kun saatte apuakin —"
— Tuon tytärten avun tunsi Maisa niin sanomattoman hyvin! Pitäisi vain kiirehtiä — —
"Olkaa hyvä ja muistakaa koota kaikki pienet kangaskappaleet Lizzyn takkia varten, Maisa."
"Eikös hän sitten neulo myöskin minulle, äiti?" sanoi Lizzy joka makasi vatsallaan sohvalla nojaten kyynärpäihinsä ja tirkistellen kirjaan.
"Olkaamme tyytyväisiä, kun saamme tällä kertaa tämänkin takin valmiiksi", arveli Maisa.
"Eikö minun? — Etpä uskalla olla neulomatta sitä, jos äiti sanoo niin, muuten et milloinkaan enää saa työtä täällä."
Fina tuli sisään heiluttaen ilmassa kastikkeista hopeahaarukkaa.
"Haarukka!"… kuului kuorossa kolmiäänisesti.