Maisa seisoi ja katseli vaatteita. —
Jollei hän olisi tuntenut Martha Mota niiltä ajoilta asti, jolloin he asuivat Hammersborgissa, olisi hän mieluummin antanut Jensenin muorin pestä vaatteensa.
Maisa olisi varmaankin voinut aivan hyvin eilen illalla tulla kotiin samaan aikaan kuin tavallisestikin, — varmaankaan ei hän olisi tavannut ketään…
Maisa olisi kernaasti tahtonut tietää, oliko Kielsberg odotellut häntä…
Voi taivas, miten hauskaa, jos hän pääsisi teatteriin tänä iltana!
Hän menee katsomaan ilmoituksista, mitä tänään näytellään; — Kielsberg varmaankin menee sinne…
Vaatteittensa puolesta saattaisi Maisa hyvin mennä nyt, piti vain ottaa sadetakki yltä sisällä. Oli kyllä ikävää kulkea siinä iltaisin, — hän ei ollut koskaan viihtynyt siinä, ei tuntenut itseään sieväksi ja sulavaksi siinä, ja sehän oli vaatekappale, jota kaikki käyttivät ennenkuin saivat uudet kevätpukunsa valmiiksi.
Voisikohan parhaista kappaleista saada vielä päällystakin?…
Maisa käänteli ja tutkiskeli ja tarkasteli tuota jotenkin kulunutta sadetakkia, — se oli kyllä täysivillaa, kannatti aina ostaa hyvää kangasta! Jos hän tekisi työtä koko seuraavan sunnuntain, voisi hän kyllä saada sen samana päivänä valmiiksi.
Ei, mieluummin valvoisi hän parina kolmena iltana kahvipannun ääressä, niin saisi hän sen valmiiksi sunnuntaiksi, jos sitä ehkä tarvittaisiin silloin —