Niin hän tekisikin — ottaisi mukaansa Ovidia Kalnaesin takin mallit huomenillalla ja leikkaisi ja ompelisi sen kädenkäänteessä. Kunhan vain nuo virttyneet ja kuluneet paikat saisi peittymään…
Nuo päällystakit, joita nykyään käytetään, ovat sangen sieviä — laajanpuoleiset hihat ja suuret taskunkäänteet sivuilla —
Kielsberg saisi nyt nähdä Maisan aivan toisin puettuna heidän tavatessaan… Ja hänhän voi käyttää sateenvarjoa sadeilmalla…
Mutta hänen hansikkaitaan ei todellakaan kohta voinut enää käyttää, — vaikka Maisa ei milloinkaan pannut niitä käteensä ennenkuin tullessaan Siltakadulle iltaisin… Joka aamu täytyi hänen paikata jotakuta sormea ennen lähtöään; — hansikkaat ovat kuitenkin pääasia, varsinkin näin keväällä, kun on valoisaa! Hienoinkaan puku ei näytä miltään, jos käsineet ovat huonot…
Niin, hänen täytyi sunnuntaiksi saada pari uusia, jotka sopivat takin väriin — niin kalliita kuin ne olivatkin… Martta Mo sai odottaa hiukan pesupalkkaansa.
Olisi voinut säästää monta killinkiä, jos olisi ollut syömättä sunnuntaina päivällistä Dörumilla, — kahvi ja voileipä olisi hyvin välttänyt — olihan hän koko viikon niin hyvällä ruualla. Mutta Dörumin matamikaan ei varmaan tahtonut kadottaa sitä ansiotaan — —
Kielsberg oli heidän viimeksi tavatessaan väittänyt, että Maisan hiukset olivat punertavat… Theodora Brandt käytti lyijykampaa saadakseen tuon punaisen vivahduksen häviämään; Maisa olisi myöskin halunnut ostaa itselleen sellaisen —
Kielsberg kulki luultavasti nyt aamupäivällä sairashuoneella eikä varmaankaan tullut kotiin ennenkuin kolmen aikaan, syötyään päivällisen kaupungilla.
Olikohan hän eilen illalla odotellut häntä?
Niin, joka tapauksessa ottaisi Maisa takin ylleen ja lähtisi kävelemään iltapäivällä — — —