"Elise-neidin pitää saada uusi leninki tohtori Fayesin tanssiaisiin."
Signe käänsi kattoon nuo kaksi pientä rusinaa:
"Mitä ihmettä, — tahtooko Elise todellakin kulkea vielä tänäkin vuonna tanssiaisissa, — kolmantena talvena!"
Maisa nyrpisti hiukan lyhyttä ylähuultaan; — Signe-neitihän oli ainakin kolme vuotta vanhempi, ja hän oli kyllä huomannut, että oli paras vetäytyä pois tanssiaisista ajoissa…
"Oletteko nähnyt kankaan, — millaista se on, Maisa? Onko se jotain hyvin hienoa?"
"Hienoa — kyllä, — luullakseni. Minä pistäydyin siellä eilen aamulla katsomassa sitä, — se on vaaleansinistä silkkiä."
"Silkkiä, — ja hän antaa ommella sen kotona! — kuinka ei hän mene Bergin sisarusten luo; onpa vähän kummallista antaa ommella kotona silkkiä." Signe oli kuin puusta pudonnut.
"Niin, sellaiset, joilla ei ole vartaloa, voivat aina saada tilatuksi vartalon sieltä, se on totisen totta", arveli Maisa asettuessaan ompelemaan. — "Mutta sellaiselle, jolla on niin hyvä vartalo kuin neiti Schoulla, voi nyt joku toinenkin ommella, — kun vain on vähän osaava."
"Niin, muistatko tanssiaispukuasi, jonka he neuloivat kaksi vuotta sitten, Signe", sanoi Arna, — "siinä oli pitkä sinipunerva silkkiliivi, joka oli selästä nauhoilla kiinni ja joka oli niin pitkä, niin pitkä — niin että kaikki oli miltei pelkkää liiviä. Minun mielestäni se näytti varsin rumalta." —
"On merkillistä, mistä Schouilla aina riittää varoja", ihmetteli Signe lempeästi; — "Elise saa hienon leningin toisensa jälkeen. Mutta jollei tämä ole sen parempi kuin sekään, jonka hän sai viime talvena, niin — — Hänellähän ei ole lainkaan väriä; — ja sitten pukeutua vaaleansiniseen!"