"Kas niin, tule sisään, — niin pelaamme korttia", sanoi Dörum, joka istui pöydän ääressä ja veti haikuja nousematta paikaltaan.
"Keittiössä on kyllä valkea uunissa, niin että voin asettaa kahvin kiehumaan, Jörstad", arveli matami.
Dörum nousi ja otti korttipakan esiin kaapista. Hän laski hitaasti kortit paksulla peukalollaan, — aivan oikein, viisikymmentäkaksi korttia.
"Ja kuinka voi kummilapseni, maalarimestari?" kyseli Maisa, — joka oli yht'äkkiä vilkastunut istuessaan ikkunan ääressä.
"Oh, hän voi nyt varsin hyvin, kun voimme asettaa hänet auringon puoleiselle seinälle päivisin."
"Pian kuivuvat sekä kadut että piha nyt", sanoi Dörum. — "On ihanaa, että kevät vihdoinkin tuli…"
Korttipeli alkoi punaiseksimaalatulla pöydällä ja Dorthea seisoi ja seurasi sitä tarkkaavin silmin.
"Satayksi!" sanoi Dörum.
"Satayksi!" maalarimestari löi valtin pöytään seuraavalla kerralla ja pani piipun pois.
"Satayksi on kyllä mennyt ohitsenne, Elling", ilveili Maisa; hän oli aivan erinomaisen hyvällä tuulella. — "Ette saa kadottaa rohkeuttanne —"