Sillalla seisoi koko joukko ihmisiä, jotka eivät varmaankaan tienneet, miten viettää sunnuntai-iltapäivänsä ja senvuoksi kävelivät edestakaisin ja katselivat jäälauttoja, jotka liikkuivat alaspäin virtaa pitkin. Hiiliproomujen ympärillä lainehti vesi jo aivan vapaana ja jäälohkareet sulivat kuin märät sokeripalat…

Maisa tiesi kyllä, että ilmoitus olisi tuolla kulmassa… Hän katsoi varovasti ympärilleen ensin —

Kappaleen nimen näki jo kaukaa, mutta Maisan täytyi tarkastaa lähemmältä ilmoitusta nähdäkseen, esiintyivätkö ne kaksi, jotka olivat esittäneet Gunlaugin ja Endren osia, myöskin tänä iltana —

Hän kävelisi hiukan nähdäkseen teatteriin menijät.

Oli suloista kulkea kaduilla niihin aikoihin päivästä, jolloin tavallisesti piti olla työssä. Vanha kuritushuone, jonka ohi hän joka päivä kulki, oli siinä niin suurena ja synkkänä ränstyneine, kaltevine kattoineen. Maisa ei ollut milloinkaan ennen huomannut, että se oli noin kalteva, vaikkakin hän joskus oli ollut tarkastajan luona ompelemassa… Ja sitten nahkuri Onsrudin kyltti häränpäineen, joka riippui katukäytävän yläpuolella… Vasta sen kohdalle päästyään saattoi hän aina aamuisin nähdä, kuinka paljon kello vielä oli vailla kahdeksan, kellon viisarin mukaan piti hänen sitten joko kiiruhtaa tai hiljentää vauhtia…

Ja tuolla ylhäällä hienossa apteekissa oli varmaankin ollut päivälliskutsut, siellä oli niin paljon juhlapukuisia ihmisiä ikkunoissa. — Kerran oli häntä pyydetty sinne ompelemaan; mutta sattui niin onnettomasti, että hän oli luvannut mennä muualle —

Ei ollut aivan vielä teatteriinmenoaikakaan, eikä hän oikein tiennyt, mitä tehdä niin kauan; — täytyi varmaankin taas kävellä hiukan ja katsella ympärilleen.

Torilla ei ollut kellonvaihtajia, kuten tavallisesti, seisomassa lyhtytolpan luona sunnuntai-iltapäivisin… Nyt oli aivan autiota ja hiljaista, siistiä ja tyhjää. Kas, rekikelin aika oli jo ohi — vain vaunuja koko rivi…

Mutta lähempänä linnaa ja pitkin Itäkatua oli katukäytävä täynnä kansaa, ihmisiä, jotka olivat olleet ulkona nauttimassa kauniista ilmasta ja kääntyneet jälleen kotiin… Kaikkein hienoimmat eivät olleet ulkona sunnuntaisin, he istuivat kotona, suku kokoontuneena heidän ympärilleen…

Ulkona alkoi kylmetä nyt jälleen iltapuolella…