Maisa saattoi hyvin kulkea vielä pienen matkan alaspäin, sitten hän käännyttyään takaisin tulisi ikäänkuin vasten koko virtaa, ihmisiä, jotka aikoivat teatteriin.
Oli hauska katsella kreivi Wedelin toria näin sunnuntaisin, kun ei ollut muuta tekemistä siellä kuin maleksia mukavasti ohi; — huomenaamulla aikaisin oli jälleen mentävä Kalnaeseille valmistamaan Ovidian takkia.
Maisa käveli jälleen linnan ympäri ja päätti mennä kotiin teatterin ohi.
Jotkut, jotka olivat viimeisen kerran yrittäneet luistella, tulivat nyt pois luistimineen, ja ulkona railossa pyrki mustaa savua suitseva hinaajahöyrylaiva jääpalasten seassa eteenpäin.
Oli jo hämärää, kaasulyhtyjä oli jo alettu sytyttää Maisan tullessa jälleen teatterin luo; — saattoi kyllä aivan huomaamattomana kulkea ohi siitä —
Hän käveli yli piiskauspaikan köyhäinhuonetta kohti ja jälleen takaisin. Maisa ei tahtonut kulkea varsin läheltä teatteria ihmisten tunkeutuessa sisään; — mutta hän ei voinut olla muistelematta edellistä kertaa…
Kulkiessaan hitaasti katua eteenpäin piti hän silmänsä auki voidakseen välttää likinäköisen ylioppilas Kielsbergin ja väistyä tämän nähdessään. Teatteriinmenijöitä kiiruhti puhellen hänen ohitseen, — jotkut teatteripäähineissä, — ja vaunu toisensa perästä ajoi kai myöskin sinne. —
Kadut tyhjenivät tyhjenemistään, mitä pitemmälle hän kulki…
Maisa jäi hiukan epätietoisena seisomaan katsellen ympärilleen ennen kotiinmenoaan, kun hän yhtäkkiä kuuli takanaan sanottavan:
"Hyvää iltaa, neiti, — oletteko ulkona kävelemässä?"