"Jollei muuta korjattavaa ole kuin vuori ja napinlävet, niin —"
Matami oli ryhtymäisillään tarkastamaan lähemmin takkia, mutta Maisa ei päästänyt sitä käsistään.
"Parasta on, että kiiruhdan heti aloittamaan työn, jotta se valmistuisi ajoissa."
Maisaa olisi suuresti haluttanut nauraa ääneen, kun hän kiiruhti rappuja ylös ja sytytti lampun, — kokonainen naurutulva oli purkautumaisillaan… Ei uskoisi, millainen velikulta tuo Kielsberg oli!…
Maisa tarkasteli takkia hyvän aikaa hartaasti ja myötätuntoisesti ennenkuin varsinaisesti ryhtyi ompelemaan… Napinrei'istä tulisi kyllä hyvä — ylimäisessä repeytymässä näkyi tosiaankin vaalea säkkikangas; Maisa olikin niin usein nähnyt sen pistävän esiin yläpuolella sileätä luunappia, joka riippui ja roikkui langan varassa. — Niin, nyt se ainakin neulottaisiin lujasti kiinni!…
Ja helmapuolen vuori… taskut repeytyneet… reikiä kummassakin! —
Miten mielellään Maisa olisikaan uusinut kaikki…
Hän veti lipaston laatikot auki etsiäkseen vuorikangaspalasia. —
Olisipa vain neiti Jensenin puoti nyt ollut auki…
Mutta hän käyttää kaikki palaset, mitä vain löytäisi… Dörumin matami oli aivan oikeassa sanoessaan, ettei ollut ketään, joka olisi auttanut häntä ja huolehtinut hänen vaatteistaan… Eikä hänellä enää ollut omaisiakaan siellä kaukana Nordlandissa, niin oli hän kerran itse sanonut… ja kertonut myöskin, että ne viisisataa taalaria, jotka hän oli saanut isänsä perintöä, — tämä oli myöskin ollut lääkärinä siellä pohjoisessa, — olivat jo kauan sitten huvenneet olemattomiin. — —
Mutta tämähän oli oikein hyvää kangasta —