Kunpa Maisalla vielä olisi nappeja ja päärmäysnauhaa myöskin!
Kielsbergin täytyisi lähettää takkinsa uudelleen Maisalle joskus toiste — ja pyytää yhtä kohteliaasti. — Varjelkoon, millainen velikulta!…
Hän pudisti ja käänteli takkia; siinä oli tupakantuhkaa ja muuta roskaa, joka piti ensin karistella pois.
Maisa työskenteli iltamyöhään pienen lampun ääressä ratkoen ja ommellen uusia kappaleita vuoriin…
Tuntui, että Kielsberg poltti tupakkaa; — Maisa istui ja nautti tupakanhajusta… — Kielsberg vietti varmaankin päivänsä lukien ja kirjoittaen ja polttaen tupakkaa…
Miekkoinen, jolla nyt olisi hiukan hienoa samettia kaulukseen. — Ovidia Kalnaes olisi kyllä pitänyt minua silmällä, jos olisi osannut aavistaa, että tarvitsisin sitä! — Ja haarukka, joka oli viilokissa, nauroi hän, kaikki on siellä yhtä samaa viilokkia — Fina ja koko talo.
Hän aikoi nyt mennä alas, ennenkuin Dörumin matami panisi maata, pyytämään saada lainata silitysrautaa.
Maisa tiesi kyllä, että se oli ruostunut, mutta — Oven täytyi jäädä auki, jotta pimeissä rapuissa näkisi kulkea…
Kyllä, silitysrautaa saa kyllä käyttää, matami puhdistaisi sen heti; hän soi niin mielellään, että Kielsberg saa takin kuntoon — —
Matamin puhdistaessa rautaa istui Maisa ikkunanpielessä; — siitä saattoi nähdä kauas aina Kielsbergin ikkunaan saakka…