"Isä esimerkiksi kaivelee rahoja joka taskusta, sillä harvoin niitä sattuu olemaan itse kukkarossa."
Tirehtori iski silmää vähän hyväntahtoisempana; mutta ei tämäkään ala näyttänyt häntä oikein huvittavan.
"Gertrud, Gertrud", huusi Abraham sivuhuoneesen, "tulkaapa tänne isäänne vähän suututtamaan. — Strömmin tehtaan tirehtori katoo katoamistaan. Luonnettahan me tahtoisimme esille saada."
Gertrud hyvästi kuuli, mitä piili leikillisyyden alla: hän oli melkein epätoivossa kuvan luonnistumisesta.
Abraham ei muuta kuin ilmassa hapuili pensselillään ja tuijotti tirehtoria kasvoihin.
"Mikä hätänä? Istunhan minä aivan oikein." Tirehtori iski varmalla liikkeellä kätensä tuolin sivustaan.
"Leuassa on tänään jotain aivan toisenlaista."
"Soo — sen muutoin luulin istuvan tarpeeksi lujassa paikallaan" —
"Se olisi nyt varsin erinomainen, jos olisitte partaanne ajamassa."
"Vai sillä tavalla!" Tirehtoriin meni tämä vitsi jotakuinkin…