"Ulkolaiset, — ulkolaiset"… intoili Harrestad; — "ja kaikki ne täällä omassa kaupungissa, jotka ovat kateellisia… Kaikki täällä nyt hokevat, että olisi tuo diligenssi käyntiin saatava, — ja ainoastaan hetkellisen tyhjän turhamaisuuden tyydyttämiseksi!… Ikäänkuin tässä kaupungissa olisi mitään ylevämpää harrastettavaa, kuin tuo rautatie, jonka tulee tuoda uuden varallisuuden siemeniä joka miehen oven eteen… Minua ei todella ihmetyttäisi", — hän keskeytti äkkiä puheensa, ja tuijotti miettiväisenä, "jos hra teidentarkastaja tällä kertaa pelaisi kaksilla korteilla; — ei voi samalla palvella Jumalaa ja mammonaa" —
Bonde-Bergin punakat pyöreät kasvot, joissa kummallakin puolella oli kaksi mustaa ja lyhyttä parrantupsua, katsoivat häneen ilkkuen: —
"Tepä näytte pakenevan tappelusta, Harrestad." — — Hän tarttui lakkiinsa ja sateenvarjoonsa. — "Täytyy lähteä kaupungille asiain menoa tutkimaan"…
* * * * *
— Oli jo pimeä ja sillalla sytytetty lyhdyt, kun tirehtori tuimaa ravia ajoi kotiin päin. Esikaupungin kadulla oli jo viimeinenkin mekkopukuinen työmies jäänyt kappaleen matkaa taakse päin, kun hän äkkiä pysähytti hevosen siihen paikkaan, seisottaen sitä hyvän aikaa…
— Illallispöydässä kotona ei haastettu montakaan sanaa. Ilmassa oli ukkosta, ja se esti pakinoimiset.
"Seppä Ellingseniltä kai tilattiin se kettinki, jota sahalla tarvitaan, Klaus?" lausui tirehtori keskeyttäen äänettömyyden.
"Minä en tosiaan vielä käynyt hänen luonaan. Oli semmoinen kiire hakemuksien kanssa tänään."
"Etkö ole käynyt?… Etkö sinä lähtenyt hänen luokseen?"
"Minä juoksen huomisaamulla aikaisin."