"Soo, —" sanoi tirehtori kamalan verkallisesti,— "vai huomisaamulla aikaisin?… Ja aamupäivällä minä käskin sinua, — ja niin nimenomaan."
"Sehän isä on aivan yhdentekevä; — ei hän kuitenkaan olisi voinut lähteä sahalle mittaa ottamaan ennenkuin huomenna."
"Merkitseekö se, että on yhdentekevä, käskinkö sinua tänään vai ei?"
"Sitä en sanonut", vastasi poika lyhyeen. "Soo… ja sinä veltossa mukavuudessasi päätit, että yhtä hyvin saatat käydä huomenna."
"Mukavuudessani! — — Minä en muuta tiedä, kuin että aikaisesta aamusta olen juossut asioilla. —: Mutta saatanhan nyt lähteä kaupunkiin häntä herättämään", vastasi Klaus pisteliäästä, — "niin tuleehan asia sittenkin tänään ajetuksi!"
"Ja tuon uskallat sinä sanoa minulle vasten silmiä." Tirehtori työnsi tuoliansa taakse päin.
"Mutta rakas Bratt", yritti rouva tyynnytellä.
Tirehtori huokasi kohtaloonsa alistuen: —
"Nii-in, kyllä nyt ymmärrän, miksi kokouksessa jäin yksikseni. Toivoin varmaa kannatusta Ellingseniltä ja hänen sepiltään… Mutta silloin hra poikani mukavuudessaan päättää yhdentekeväksi, käykö tänään vai huomenna hänen luonaan. Se on hänelle kerrassaan yhdentekevää; — hänellä tietysti täytyy olla määrätty aikansa piippunsa polttamiseen, kun on kello yhdentoista aikaan syönyt välipalaa, — ja sitten hän tarvitsee saman verran vetelehtimisen aikaa päivällisen päälle. Sitä oli tietysti mahdoton keskeyttää"…
"Tätä en kärsi kauempaa", huudahti Klaus tulipunaisena.