"Sen voit ymmärtää". Rouva vaan katsoi työhönsä.
Hän seisahtui vähän:
"Pidätkö sinä huolta, että Gertrud saa parempia pukuja! Minusta hän on vähän liian kotoisesti puettu… Kuules Jette, — teethän niin, — minä olen saanut sen päähäni, — että hän vaatetetaan parhaimman, hienoimman aistin jälkeen — tee tilauksia, hitto soi!"
Hän lähti konttoriin.
— Kahdeksan aikana tuli Klaus kotiin ja astui hyvin hilpeänä saliin.
"Pidettiin niin, Abrahamin kunniaksi pidettiin kunnollinen juhla, kun hän lähti — — — Samppanjaa ja puheita Thesenin kotona sillan luona."
Hän nyökähytti päätään sangen juhlallisena ja itsetietoisena tätä muistellessaan… "Luulisinpa, että rehellisesti laitoimme hänet matkaan. — Apulainen Sunde piti hänelle puheen, — kauhean varovaisesti ja liioittelematta. — 'Samoin kuin hänen kykynsä oli ulkomailla saavuttanut asiantuntijain tunnustuksen', sanoi hän; — hyvästi älyten hän ei antanut tällä kohdalla puhelahjalleen suurempaa valtaa; — tässähän olisi hra apulaisella ollut hyvä tilaisuus käyttää liian suuria sanoja… Mutta päästyään onnellisesti finessin ohi" — selitteli Klaus, — "päästi hän sitä rennommin; — jotta kerrassaan tepsi! — Abrahamin tulevaisuudesta ja siitä, kuinka hänen tuttavapiirinsä täällä kotona seuraisi hänen kehitystänsä, ei ainoastaan jännityksellä, vaan odottaen mitä suurinta, — pitäen häntä miehenä — nyt tuli loppupaukaus — jonka nimi kerran tuottaisi kaupungille kunniaa…
"Thesen oli ollut jumalattoman vitsikäs! — kertonut aivan tyvenesti, kuivakiskoisesti, miten hän oli tullut Johnstonin konttoriin ja siellä kohdannut Abrahamin. Alussa tämä aina työnsi jonkin paperin fakturan alle, niin että Thesen lopulta luuli hänen väärennyksiä kirjoittavan, — kunnes vihdoin näki hänen piirtäneen ruman kameelin, jolla oli ihmisen pää, ja hän hienosesti epäili sitä pilakuvaksi eräästä henkilöstä, joka oli jotenkin likeisessä yhteydessä hänen itsensä, Thesenin kanssa. Ja sen perästä en koskaan kurkistanut pojan papereihin, sanoi hän —… Ja kun sitte päästiin niin pitkälle, että minäkin kerran nousin koturnille — ja olin kaunopuhelijas — kerrassaan! — suurenmoisesti paukuttivat minulle käsiään — niin en ensinkään —.
"Mutta ensimmäinen tämä vasta oli näytös! —
"Toinen näytös sillalla. Sinne marssi ensinnäkin lauluseura. Muodostimme sitten jäähyväisiä sanoaksemme tanhuan rannasta laivaan…