Hän asteli lattialla, istahti ja kuljeskeli jälleen kiusallisen kauan. Akkunasta kuului, kuinka Finkenhagenin hevonen ulkopuolella kuopi etujaloillaan.
Tirehtori seisahtui teidentarkastajan eteen:
"Kova hyörinä alkaa nyt rouva Michelsenillä, — koko hotellista kerrassaan tulee kuin omnipussi — —. On aika, että rupeamme etsimään itsellemme toista klubihuoneistoa."
Teidentarkastaja katsoi häneen tyhjästi hymyillen, katse miettiväisenä… Tämä alkoi käydä vaaralliseksi; — paras oli, ett'ei tässä antautunut liian pitkälle…
Häneen tuli jonkunmoinen levottomuus, joka pani hänet etsimään sopivaa tilaisuutta lähteäkseen.
"Minä — minä — uskalsin, — he, he", — sanoi hän äkkiä ja nousi tuolilta, — "lähettää muutamia forelleja kyökkiin…
"Ne on tänään saatu, hra tirehtori; — se on niiden ainoa etu", pilaili hän mennessään ja tirehtorin itse näyttäissä kynttilällä hänelle tietä.
— "Ainoastaan vähäinen suupala eineeksi… Nöyrä tervehdykseni rouvalle", kuului ulkoa pimeistä portaista. —
XI.
Enoksenilla sillan korvassa oli kaikki uutta ja siistittyä, rakennus keltaiseksi maalattu ja akkunalaudat valkoisiksi, ja olipa sitä vähän jatkettukin. Toiseen kerrokseen vei sirot pienet portaat, joihin oli tehty käsipuut patsaiden varalle kiinnitetystä punaisesta köydestä, ravintolahuoneessa oli tiski marmoreerattu, seinät petsattu puun ruskeiksi, ja kahdessa siistityssä sisähuoneessa, jotka oli klubille luovutettu, istuivat uudet ja kiiltävät messinkinaulat vahanahalla päällystetyn sohvan selkämystässä. Vanhain pienten akkunaruutujen sijaan oli pantu uudet ja suuremmat, ja seinustalla seisoi uusia pelipöytiä valmiina avattaviksi. — Suuressa sisähuoneessa, jota kaupunki talveen asti oli kutsunut rukoussaliksi, koska lahkolaiset olivat siinä kokouksiaan pitäneet, riippui kolme kattolamppua. Tirehtori oli syksyllä pitänyt siinä kokousta vaikuttaakseen rautatie-asian hyväksi. Ja eräistä näinä päivinä tehdyistä valmistuksista päättäen, salin ja kaikkein perimmäisen huoneen väliltä oli otettu seinä, perähuoneen lattiaa aiottiin kohottaa ja sille rakentaa lava, oli aikomus kilpailla rouva Michelsenin huoneiden kanssa sekä tansseja että konsertteja toimeenpantaissa…