"Varokaa nyt, — varokaa nyt Enok, —" sanoi Bonde-Berg, "ett'ette päästä Siionin sekä harppua että luuttua 'Veljeksille' ulkona Klevejellä… Täällä oikein pelkää, minne pitää istua, jott'ei tahraisi ja likaisi." Hän asettui teeskennellyllä monimutkaisella varovaisuudella uuteen Chakaranda-puusta tehtyyn tuoliin ja asetti totilasinsa yhtä varovaisesti sanomalehtipöydälle.
"Sileät vasta kiilloitetut pöydät, ne rasittavat selkää, Terjesen! — täytyy vaan noukkimistaan noukkia kortteja lattialta!
"Mitä näen, Veritaksen kokouskin ilmoitetaan tänne", lausui hän sanomalehteä lukiessaan. — "Enoksenin sali! sepä nyt alkaa kajahtaa oikein fiiniltä."
Thesen ilmestyi oveen. Hän seisahtui hattu päässä hieman miettiväisen näköisenä ja katsoi ympärilleen, ennenkuin astui sisään, astui sitten epäröiden ja päällystakkia riisumatta parin pelipöydän luo, joiden ääressä jo istui pelaajat. Hän jäi siihen seisomaan ja aprikoimaan, hieman happamen näköisenä, ikäänkuin ei tämä kaikki oikein olisi häntä miellyttänyt.
"Turha on nyt huokaillen muistella klubi vainajaa rouva Michelsenillä", sanoi Bonde-Berg, — "olemme menneet Rubikonin yli."
"Täällä oikeastaan on ilma huonoa tänään", tuumaili Thesen — "kuuma — häkää — — Lähden vähän jaloittelemaan terveydekseni… Sanokaa se tirehtorille, jos hän sattuisi sillä välin tulemaan." Hän napitti jälleen päällystakkinsa ja lähti.
Ovessa tuli kämnäri häntä vastaan. — "Eikö tireh…?"
"Ei, ei ole vielä tullut… Minä lähden vähän jaloittelemaan", lausui hän silmää iskien Vaagelle. "Etkö tule mukaan?"
"Luulen aina, luulen, että sydänten yksimielisyys vie heidät leskirouva Michelsenille, jossa kallistavat 'pienen väliaikaisen vihoviimeisen'", arveli Berg. — "Siellä tuoksuu vanha rakkaus… Niin, kunpa olisimme siellä kaikki!" — huokasi hän.
"Tämähän on sangen viihdykäs paikka", sanoi tirehtori; hän astui juuri huoneesen ja riisui lumirännän kastaman päällysviitan ja takin päältään; hän oli käynyt täällä syksystä pitäen joka lauvantai täsmälleen kuin seppä; — viihdykäs, kerrassaan!