"Uusi ruotsalainen kakluuni vaikuttaa tavattoman kotoisesti ja rauhoittavasti kummassakin huoneessa", huomautti hän. Hän seisoi väliovessa ja katsoi ympärilleen.
"Melkein kuin rouva Michelsen", mutisi Bonde-Berg hiljaa itsekseen ja sukelsi samalla hieman arkana totilasiinsa.
"Minä en oikeastaan tiedä, mikä täällä meiltä enään puuttuisi", lausui tirehtori vakuuttaen, ikäänkuin kumotakseen mahdolliset vastaväitteet.
"Me olemme kuin mehiläiset uudessa pesässä, —" selitti Berg — "muutamat ehkä vielä parveilevat vanhan pesän hunajoilla."
"Minä kyllä tiesin, että tulisitte, apteekari!" huudahti tirehtori tälle vastaan, — "minä juuri seisoin ja odotin teitä vistipöytään. — Ja sitten pitäisi Thesenin tulla…"
"Hän juuri oli täällä", ilmoitti Berg iskien muille vallattomasti silmää; — "hän vaan lähti, kun ei nähnyt tirehtoria. Hän ja kämnäri, ovathan ne klubin pylväitä, jos kohta eivät aina olekaan niin vakavia."
Tuli sitten muutamia hiljaisia merikapteeneja, jotka tervehtivät ja sitten vaieten kävivät kortteihin käsiksi.
"Ja tuossa tulee asianajaja Gaarderikin — ja konsuli Muhvad — varmoja kantavieraita…
"Miten olette näin aikaiseen päässeet toimistanne irti, konsuli, vaikka on lauvantai-ilta?… Miltä tuntuu — eikös täällä ole sangen mukiin menevää? — Pari kolme pelipöytää on jo täydessä työssä…"
Hän istahti itse ylimmäisen pelipöydän ääreen.