"Joka tapauksessa hän on ehdottomasti kunnon mies", sanoi hän lyhyeen.
"Ehdottomasti, ehdottomasti!" — vakuutti Gaarder kuumasti. Suuruksen jälkeen oli hän nyt semmoisissa vireissä, että piti vähän antaa valtaa harmille ja suuttumukselle, joihin tirehtorin hävyttömät viittaukset klubissa Enoksenilla olivat aihetta antaneet…
"Täytyy olla tottunut tirehtori Bratin pilapuheisin", hymyili hän jotenkin purevasti.
"Te jumalavita saatte nauraa niin paljon kuin tahdotte", sanoi tirehtori leikilliseksi teeskennellen, — "tosiasioita toki ette kieltäne!"
XIII.
Klaus oli tänään kylpenyt jo kaksi kertaa, ensinnä kaupungin rannassa meressä ja sitten sahalla ryöpyssä. Niin oli helteinen, että päivällä olisi tehnyt mieli pukeutua intiaanin tavoin —, ja jano, — joka viitsisi nousta ja vaivata itseään niin pitkälle…
Nyt makasi hän selällään, niin että lakin litsi varjosti silmät, ja tuumaili lankkukauppoja.
… Ja tuo savun haju!… Pouta-auer peitti kaikki ikäänkuin hunnulla, niin että melkein ei erottanut harjuakaan. — Kaupungilla huhuttiin kulovalkeista, joita muka oli jossain ylimäissä… Hän makasi ja haisteli…
"On tämä oikeata savua, äiti!" huudahti hän akkunaan, — "harjulla se asuu kuin hieno villa."
"Tämä hiljaisuus on niin kamala ja painostava", rouva tuli ulos portaille ja katsoi ympärilleen, — tuntuu ikäänkuin kammottavalta… Kaikki nuo kulovalkeat suvella pouta-aikoina, kun kaikki on niin kuivan kuivaa…