"No mutta, Gertrud, eihän se meihin kuulu", arveli tirehtori auliisti, — — "lieneekö istunut ystäväin kanssa rouva Michelsenillä? — vaeltakoon rauhassa omia teitään."
"Isä aina sanoo, että minun on mahdoton unohtaa ruoka-aikaa. Mutta sen olen kuitenkin tullut tänään tehneeksi — sattumalta", sanoi Klaus ja laski sähkösanoman hänen eteensä kahvipöydälle. — "Entä nyt! — lueppa mitä seisoo tuossa… Että rautatieasia on stortingissä ratkaistu… Suurenmoinen juhlatuuli ja ihmistungos rouva Michelsenillä, tietysti… Sähkösanomilla seurasimme keskustelujen loppupuolta ja kun sitten oli äänestetty, niin karjasimme yhdeksänkertaisen hurraa-huudon."
"Sepä lienee sinulle suureksi iloksi, Bratt!" puhkesi rouva sanomaan. "Siinä asiassa olet sinä jotain vaikuttanut."
"Niin isä!"…
"No niin kyllä, Jette", — lausui tirehtori, jonka sydäntä hiveli; olihan loppupäätös aina ollut hieman epätietoinen; — "vähäsen ansiota uskallan ehkä tästä lukea minäkin itselleni…
"On niin ihmeellistä", lausui hän hetkisen mietteissä istuttuaan, — "vielä muutama vuosi takaperin kajasti edessäni elämäni ylpeimpänä tämä hetki, jos se milloinkaan koittaisi; ja nyt, kun se on tullut — —. Niitä on niin monta nyt, jotka ovat olleet tässä kummina ja asiaa ikäänkuin velloneet ja hypistelleet… Se oli minun ehdotukseni, — ja minulle, eikä kenellekään muulle, ihmiset sen vuoksi päätään pudistivat; — se muka oli niin mahdotonta. — Ja kerrallaan kävi se sitten niin mahdolliseksi!"…
"Uskaltaakohan sinulle vähän kieliä, isä, — että nimittäin kaupungilla jo aikoja sitten on ollut puheena pitää sinulle juhlat siitä hyvästä että olet — paitsi kolmen lapsesi isä, — myöskin tänne tulevan rautatien isä… Se oli nytkin puheen alaisena rouva Michelsenillä; samana päivänä, kun tänne saapuu hallituksen virallinen vahvistus, aikovat valtuusto ja kaupungin eri piirit panna matkaan lähetystön, — ja, no niin, tulee kai se nyt ilmi joka tapauksessa, — ja kun kerran olen astunut toisen jalan, niin täytynee astua toinenkin, — tuomaan isälle hopeisen kirjaillun juomasarven."
"Minulle? — minulleko, poikani?"…
"Ei mutta, katsoppa isää, äiti, totta vieköön on kerran hänkin vaatimaton."
"Klaus on tänään tosiaan täpötäynnä uutisia, Jette!" lausui tirehtori hymyillen.