"Niin, merkillistä on, miten kaikki riippuu ruumiista, — — kun nyt esimerkiksi ajattelen, mikä kaikki minulle tuota näivetystä tekee."
"Mutta rakas isä, onko sinulla oikeastaan mitä murehtia? — Sinähän olet nyt varakas mies."
"Kun ei ole, niin kuvittelen, — jotain oikein kamalaa! — punnitsen ja pohdan, enkö oikeastaan sisussani ole konna, — joka olen omaisuuteni hankkinut petoksella, joudun helvettiin ja niin edespäin, kuten hra Cophagus sanoo… Lopulta aivan paistaa itsensä — kun ei ole todellisia huolia…"
"Sinä olet menestykseen tyrttynyt, isä",
"Aivan niin, — olen liian heikko, näetsen, sitä kantamaan. — — Kun nyt taakseni katson, niin tuntuu minusta, ikäänkuin olisin vaeltanut täällä yksinäni, tallustanut kuin raskaassa unessa. — Niin kyllä, meidän täytyy keksiä jotain, joka synnyttää harrastusta, — rakentaa… Nyt kun olet suuri taiteilija, niin täytynee sinun saada linnakin itsellesi, poika! — oikein romantillinen"…
"Ja sitten puuhaamme vähän tuon terveytesi hyväksi, isä. Minusta on parasta, että suveksi lähdet jonnekin kylpemään; — minulla tosiaan ei ole mitään sitä vastaan, että lähden seuraasi. Hyvää saattaa minullekin tehdä, että saan itseäni hieman huuhtoa kylmässä täällä pohjolassa; — sangen veltostavaa on lämpö tuolla Italiassa."
"Ei ole hullumpi ehdotus! — Ehkä tosiaan tekisi hyvää sinullekin, jos vähän karkaisisit itseäsi, Abraham" — —
Hän istui siinä poikansa kanssa myöhään iltaan…
"On aivan kuin avautuisi kokonaisen vuoden hauskuus eteeni, — paljaastaan semmoisia asioita, jotka tuottavat minulle riemua! — — Elinvoimaa ei puutu, miksi olla sitä käyttämättä, — ja taas tulee tuo raskasmielisyys — —.
"Täytyykö minun nyt jälleen ottaa noita rohtoja, Sofia?"