"Ja kuules, isä, älä vaan kerro Sofia tädille, ennenkuin olet tuumasi toteuttanut"…
Johnston melkein putoomalla vajosi tuoliin. "En tiedä, voinko enää käydä oikein terveeksi, Abraham! — mutta näin kevyeksi ja iloiseksi ei isäsi ole tuntenut itseään elämässään…
"Nyt saan, luulemma, rauhallisen unen… Ole niin kiltti, että saatat minua alas, minua vähän pyörryttää…
"Jos sinä tietäisit, mikä kidutuksen paikka tämä vuode on minulle ollut"…
— — Abraham makasi ja itsekseen vihelteli kaiken yötä…
… Kovasti oli elämä isään koskenut… Hän ei ole kestänyt tässä aallokossa, joka häntä on nostanut ja laskenut —. Ensinnä sai raastaa tehtaan vararikosta… ja sitten — kuuden seitsemän vuoden kuluessa, — kokosi rikkauksia kuin höyryn voimalla, — hankki haarniskan semmoisen kuin mikäkin Bratt…
… Olinpa jo tottunut pitämään itseäni aika rahaporsaana… Ensi luokan piletit… makuuvaunut… hienot hotellit…
Oh roskaa, — nyt on niistä päästy! —
Täytyy pitää huolta, että on jotain olla Abraham Johnstonkin…
* * * * *