"Noo, te ehkä tiedätte, että kaupunkiin puuhataan diligenssiliikettä?"
Harrestad vilkasi äkkiä tirehtoriin mieltään teroittaen. Hän väänsi epätietoisena niskaansa, ja sitte katsoi laattiaan niin että runoilija-otsa tuli näkyviin.
"Tarkoittaako hra tirehtori, että —?"
"Niin niin, sitähän minä"… Tirehtori siveli ivallisesti leukaansa, ja Harrestad tunsi hänen elävän silmänsä ikäänkuin paahtavan päälleen, tutkiaksensa mitä hänessä liikkui.
"Minun täytyy suoraan sanoen tunnustaa, että tirehtorin ennen esiintuoma syy, jotta diligenssi estää rautatien, vieläkin minusta pitää järkähtämättä paikkansa. Tämä on samalla niin yksinkertainen ja selvä asia, — tirehtori on osannut tässä oikeaan kohtaan, niinkuin kaikessa muussakin."
"Niin niin, aivan niin… Juuri sitä minä tahdoin teiltä kuulla, Harrestad. On varmaan se paikkansa pitävä syy."
"Aivan järkähtämätön, hra tirehtori! — Ja minua ilahuttaa sanomattomasti, että minä tällä kertaa — tässä tilaisuudessa — puhtaalla omallatunnolla voin asettua tirehtorin puolelle. Rautatien pelastaminen on todella asia, jonka pitäisi koota kaikki puolueet tässä kaupungissa; — ja että tirehtori nyt niinkuin tavallisesti" —
"Hyvä, hyvä", keskeytti tirehtori malttamattomana. "Hevoseni seisoo ulkona valjaissa, niin että antanettehan anteeksi — — Minua ilahuttaa, että olemme selvillä… Hyvästi, hyvästi — —
"Se liitto ei juuri ollut hienoimpia!" mutisi hän itsekseen kääseihin istuessaan.
Hän käski hevosta, ja ravissa alkoi lyhetä kotomatka.