Isä kulki alakuloisena, vaan ei tahtonut antaa iskeä suontansa useammin kuin tavallista oli eli kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä.

Vaan pienten pitojen jälkeen, jotka pidettiin torstaina Buchholz'ille, henkikirjurin apulaiselle, tuli hänen tilansa oikein surkeaksi… Hän kuleskeli onnettoman näköisenä ja huomasi kaikkialla vaan tappiota, laiminlyömistä ja vääriä laskuja.

Ei ollut muuta neuvoa kuin lähettää hakemaan lukkari Öjsethiä!

Paitsi kirkollisia toimiaan, opetti tämä vielä nuoria lukemaan, rokotti ja iski suonta.

Kuinka hän ensimainittuihin toimiin pystyi jääköön mainitsematta; mutta jälkimmäisistä voi sanoa, että hän oli syypää suureen verenvuodatukseen, koska oli laskenut ämpärittäin kyläläisten verta heidän suonistaan eikä suinkaan vähimmässä määrin verekkään kapteenin verta, jota hän nyt säännöllisesti useampina vuosina oli vähentänyt. Vaikutus oli suuremmoinen. Tukahuttavaa, kuumaa ukkosen ilmaa, joka oli täyttänyt melkeinpä jokaisen raon koko talossa, ja synkistyttänyt jokaisen kasvot, seurasi nyt kirkas auringonpaiste… Thinkan kanssa laskettiin leikkiä ja tuumailtiin, miten koko perhe lähtisi kesäksi katsomaan sotajoukon harjoituksia!

Mieli-ala oli niin iloinen, että äiti nyt uskalsi ottaa tilaisuudesta vaarin, puhellakseen Jörgenin koulunkäynnistä; — kaikki mitä täti Alette oli luvannut asunnon suhteen ja muut asianhaarat olivat nyt tarkoilleen määrättävät.

Laskettiin ja mietittiin niitä näitä, otettiin keskustelun-alaiseksi kaikki pienimmätkin seikat kaupungin-olosta ja kulungeista.

Kapteeni selitti suuttuneilla kysymyksillään niitä suunnattomia menoja, joilla äiti näkyi tahtovan saattaa häntä suorastaan perikatoon.

Vaan rouva taas uutterasti ja suuttumatta toi esiin mahdollisia tuloja, tuoden vähän väliä esiin kaikellaista, mistä he saisivat voittoa.

Jos joskus, hänen alituisesti kertoessaan samaa, hänen päänsä joutui pyörälle, niin että hän puhui liikoja, kesti monta ikävää hetkeä, ennenkuin hänen onnistui rauhoittaa miehensä mieltä.