"Grip on ruvennut pitämään sunnuntaikoulua tahi esitelmiä niille, jotka vaan haluavat tulla kuuntelemaan. Tämä tietysti herättää huomiota, sen arvaat! Ja täti kohottaa olkapäitään ja ennustaa jo edeltäkäsin, että Grip kohta tulee eroamaan hienon seura-elämän piireistä, vaikka täti ennen aina on ollut ensimmäinen, joka oli hänestä hauskuutettu ja jonka mielestä Grip keksi jotain uutta! Minun mielestäni täti menettelee alhaisesti!"…
VIII.
Jörgenin täytyi lähteä matkalle, ennenkuin rekikeli loppui, sillä kelirikon aika oli pian tulossa ja suoraa mielettömyyttä olisi lähettää hevoset kulkemaan huonoja teitä. Jos häneltä ei menisi kokonaista vuotta hukkaan, niin täytyi hänen lähteä hyvissä ajoin, erityisesti valmistuakseen koulututkintoonsa.
Jörgen vaan mietiskeli kaikkea, mistä hänen nyt täytyi erota. Pyssy, kelkat, sukset, sorvauspenkki, työkalut, mäelle rakennetut tuulimyllyt, kaikki nämä täytyi hänen jättää toisille, tietysti etupäässä Thealle; tämän tulisi pitää niistä huolta, siksi kun hän kerran palajaisi kotiin.
Jos häneltä olisi kysytty, miksi hän mielummin tahtoi, olisi hän varmaankin vastannut: sorvariksi, mylläriksi tahi sepäksi; se mikä viimeiksi olisi hänen mieleensä juolahtanut, vielä vähemmin herättänyt hänessä halua ja ikävöimistä, oli kohouminen kirjojen korkeisin maailmoihin. Mutta Hellas ja Latium olivat kerrassaan välttämättömänä kohtalona hänen elämänsä tiellä, niin ett'ei muusta puhetta.
Matkapäivän aamuna pistettiin Jörgenin uusien vaatteitten taskuun, jotka olivat kapteenin vanhoista valmistetut, salaisia kirjeitä, jotka uskottiin hänen perille vietäviksi.
Ensiksikin oli Inger-Johannalle neljätoista sivua pitkä kirje, jonka Thinka yöllä kirjoitti, katkeria kyyneleitä vuodattaen, ja jossa hän tarkoilleen selitti rakkautensa Aas'iin, miten se alkoi, jatkui ja toivottomuudessa kehittyi. Thinkalla oli häneltä kolme muistia: — pieni rintaneula, hajuvesipullo, jonka oli saanut joululahjaksi, ja sitten kirje, sisältävä hiuskutrin, jonka oli saanut sinä aamuna, jolloin Aas lähti pois, kun hän erotettiin konttorivirastaan. Ja koska hän ei tahtonut tehdä vasten vanhempiensa tahtoa, vaan mieluisammin saattoi itsensä onnettomaksi — niin oli hän kuitenkin tehnyt mielessään sen järkähtämättömän lupauksen, ett'ei koskaan Aas'ia unohtaisi, — vaan ajattelisi häntä aina viimeiseen hetkeensä!…
Toinen kirje oli äidiltä täti Alette'lle, ja se sisälsi paitse joukon taloudellisia ehdoituksia pyynnön, että hän tutkisi Inger-Johannaa kapteeni Rönnov'in palattua Parisista. Äiti ei nimittäin näinä viimeisinä aikoina oikein voinut päästä tytöstään selville!…
— Kapteeni ei voinut kuvaillakaan, että tuntuisi niin tyhjälle Jörgen'in poislähdettyä. Olihan hän tavallaan hauskuttanut päiviä, antanut aihetta moneen mielenliikutukseen, rasitukseen ja suuttumukseen ja niin useasti saattanut kapteenin veren liikkeesen, jonkatähden kapteeni nyt, kun hän lähti pois, kaipasi tuonlaista kiihoittavaa ainetta. Hänellähän ei enää ollut ketään, jota olisi vartioinnut ja johon olisi tuimasti silmänsä iskenyt, sillä Thea, jonka kanssa hän nyt luki, oli niin tottelevainen ja laupias.
Lääkäri oli hänelle neuvonut verta puhdistavaa voikukan-teetä.