"No, niin, niin, — minulla on ollut ikävä matka", sanoi kapteeni kieltäytyen vähän kylmästi vastaanottamasta Thinkan apua. "Pane miekka naulaan riippumaan ja tuo laukku ylös makuuhuoneeseni!"
Itse hän meni edellä konttoriin, katsoakseen oliko postissa tullut hänelle kirjeitä ja sitte talliin, nähdäkseen miten Iso-Ola hoiti Mustaa.
Mikähän isää vaivasi? Jotain ikävää oli tapahtunut, se oli selvä!…
Äiti katseli häntä ovenraosta tuskastuneen ja huolestuneen näköisenä ja
Thinka hiipi sinne tänne, hiljaisuutta häiritsemättä.
Kun kapteeni astui sisään, oli illallispöytä jo katettuna — punajuurella ja munalla koristettua sillisalaattia ja sen vieressä kirkas ryyppy, — ja lisäksi savustettua lohta ja hyvää pullo-olutta.
Isä ei luultavasti ollut aivan väliäpitämätön näiden herkkujen suhteen, vaikka hän oli hyvin harvapuheinen. Häneltä ei saatu kuin aivan lyhyeitä vastauksia, kun silloin tällöin keksittiin joku sopiva kysymys.
"Sanotaan aivan varmaksi, että vouti menee uudelleen naimisiin!" kertoi hän vihdoinkin ensimmäisenä hauskana uutisena muka, jonka oli kuullut ulkoa maailmasta … "Scharfenbergin nuorimman tyttären kanssa!"
Syvä hiljaisuus vallitsi tämän jälkeen, vaikka ilon loiste samassa kuvautui Thinkan kasvoille ja hän kiirehti syömistään. Äiti ja hän tunsivat kumpikin, että isän paha tuuli oli tästä seurauksena.
"Sepä mies vasta voi kerskata tyttäriensä onnesta … Bina pääsee kohta pappilaan ja nyt tulee Andreasta voudin vaimo!… Ehkäpä voit, Thinka, joskus kun tarvitset, saada siellä kotiopettajan tahi talouden hoitajan paikkaa, Andrean ei suinkaan tarvitse olla talouden toimissa enempää kuin itse tahtoo, hänellä on kyllä varaa!"
Thinka katsahti tulipunaisena alas lautaseensa.