"Kerrotaan Englantilaisten kalastavan kiiltävillä, metallisilla kärpäsillä, joita he vetävät pitkin veden pintaa, siksi kuin kala nykäisee, ja minusta näyttää kuin tätisi yhtä sukkelalla tavalla viekoittelisi Inger-Johannan haaveiluja. Hän ei edes mainitse asianomaisen nimeä, vaan antaa sen sanomatta kimallella toisen mielessä.
"Eikö jo se, että hän Inger-Johannan kuullen kertoi minulle, että Rönnov jo lienee kauankin etsinyt itselleen vaimoa ylhäisempien naisten joukosta — kiihoittanut hänen, kuinka sanoisinkaan, kunniahimoaan tahi toimintahaluaan.
"Ehk'en olisi tullut tätä niin tarkoilleen ajatelleeksi, jos en olisi huomannut, minkä vaikutuksen se teki Inger-Johannaan, sillä hän tuli kohta hajamieliseksi ja vaipui mietteisin.
"Ja kuitenkin pitäisi kysymyksen sydämmemme antamisesta toiselle
olla niin yksinkertainen ja luonnollinen! Onko sinulla rakkautta?
— Kaikesta muusta ei ole mihinkään.
"Vaan onnetonta ja surkeata on, että hän kuvittelee voivansa rakastaa, velvoittaa itseään rakastamaan ja luulee voivansa sanoa kypsymättömälle sydämmelleen: sinä et ole koskaan heräävä! Mutta, rakas Gitta, jos se sattuisi heräämään — perästäpäin, ja hänellä on niin voimallinen, kiihkoinen luonne.
"Se on juuri se seikka, joka vaatii minua kirjoittamaan sinulle. Jos minä puhuisin hänelle ja koettaisin hänelle selittää, olisi se samaa kuin näyttää sokealle väriä; hänen täytyy täydellisesti luottaa siihen, joka häntä varoittaa. Sentähden pitää sinun, Gitta, ryhtyä asiaan ja kirjoittaa hänelle"…
Äiti pani kirjeen syliinsä ja tuli entistä kalpeamman ja totisemman näköiseksi, istuessaan kynttilän valossa…
Täti Alette'lla, tuolla kelpo täti Alette'lla, oli helppo ajatella tuota onnellista ajatusta, että kaikki voisi olla niinkuin sen pitäisi olla!… Hänellä oli pieni perintö, josta taisi elää, eikä hän ollut kenestäkään riippuvainen… Mutta, — rouva Jäger'in kasvot synkistyivät, — vaan jos hänellä ei olisi noita neljää tuhatta … olisi vanhana ja vaivattuna neiti Jörgersen'in asemassa kuvernöörin luona, — niin ei hän olisi kirjoittanut tätä enkelikirjettä!… Hän luki edemmäksi:
"Minun täytyy myös tuoda esiin muutamia muita arveluttavia seikkoja, joiden tähden sinä varmaankin pidät tätä ikävänä joulukirjeenä. Tahtoisin kertoa vähän Jörgen-raukasta, jolla kuuluu olevan niin vaikea edistyä koulussa. Siitä, että hän tähän asti on edes kohtalaisesti voinut seurata luokallaan, on meidän kiittäminen ylioppilas Gripiä, joka väsymättömästi, tahtomatta kuullakaan mistään maksusta, on valmistanut ja selittänyt hänelle vaikeimpia kohtia saksan ja latinan kieliopeissa.
"Ja kun nyt mainitsen Gripin mielipiteet Jörgen'istä, olen varma siitä että ne ovat oikeat. Hän sanoo, ettei Jörgen'illä suinkaan ole huono pää, vaan pikemmin päinvastoin. Mutta hänellä ei vaan ole taipumusta lukemiseen, joka on välttämätön ehto voidakseen edistyä lukutiellä, mutta sitä enemmän on hänellä taipumusta käytännöllisiin toimiin.