"Paitsi tervettä, selvää arvostelukykyä, on hän sekä kätevä että kekseliäs. Jörgen'istä tulisi taitava käsityöläinen tahi koneseppä ja hän tulisi siten herättämään suurtakin huomiota, kuin sitä vastoin lukeminen, vaivaloinen käynti tutkinnosta tutkintoon antaisi hänelle turhaa surua ja ennen kaikkea keskinkinkertaisia tuloksia.
"Se on kyllä tosi, ett'en hyväksy ylioppilas Gripin nuorekkaita rajuja ajatuksia lähettää hänet käsityöläiskouluun Englantiin (jopa Amerikan Yhdysvaltoihin saakka) koska ei käsityöläinen voi meillä saavuttaa samaa kunnioitusta kuin muut ylhäisemmät säädyt, niinkuin äsken mainitussa maassa kuuluu olevan laita.
"Useita näistä mietteistä sietää kuitenkin tarkemmin ajatella.
"Minä tulen joskus ajatelleeksi, olisinkohan liian nuori mielestäni, jos kohta olenkin niin vanha? Se lienee ehkä seuraus sisällisestä kehityksestä tahi aivan yksinkertaisesti jostain vetovoimasta; mutta nuorten ajatukset elähdyttävät ja vahvistavat aina elämäni toivoa. En voi ainakaan myöntää luonnonlain seuraukseksi, että mitä enemmän vanhenemme sitä enemmän ihanteemme heikkoneisivat ja tulisivat hyljätyiksi kelpaamattomiksi, niinkuin muut turhat korukalut!
"Ja kun näen niin sanottujen käytännöllisten ihmisten sellaista miestä, kuin Gripiä, näin ankarasti tuomitsevan — minun ymmärrykseni mukaan ei hänen kasvatus-aatteittensa tähden, vaan sentähden, että hän tahtoo uhrata kaikki voimansa niitä toteuttaakseen — niin en voi olla osoittamatta hänelle täydellistä osanottoa ja kunnioitusta.
"Nyt on hän jättänyt lakitieteen lukemisen ja antautunut kielitieteen tutkimiseen; sillä, sanoo hän, meidän maassamme ei mikään toimi kelpaa ilman kylttiä ja hän koettaa nyt hankkia itselleen kultaisen kyltin loistavalla tutkinnollaan, hän tahtoo tarttua lujasti viljelemättömään maahan, niinkuin vaivaiskoivu tuolla ylhäällä tunturilla, eikä päästää siitä irti, vaikka koko lumivyöry tulisi hänen päällensä, — kuten hän sanoi.
"Kun ajattelen, että hänen täytyy tehdä niin paljo työtä ja opettaa useampia tuntia päivässä, voidakseen tulla toimeen, en voi muuta kuin ihmetellä hänen tulista rohkeuttaan ja — niin, minulla ei ole monta puolellani, — en voi muuta kuin sydämmestäni toivoa hänelle onnea!"
Rouva Jäger istui tuumailevana…
Sitten leikkasi hän irti yhden lehden kirjeestä, joka koski Jörgen'iä,
Olisi kyllä hyvä joskus sopivassa tilaisuudessa lukea sitä
Jägerille!… Hän ei sydämmensä yksinkertaisuudessa todella itsekään
vielä tiennyt mitä ajatella…