"Ehkäpä mieluummin panisin ansoja ilveksiä ja susia varten —"
"Eivätkö ne ole kalliimpia?"
"Niin mutta nahka — jos saisin jonkun —
"Näetkös, siitähän se riippuukin!"…
Ja sitten meni kapteeni ajattelevaisesti ulos ovesta, — palatakseen kohta samaa tietä ja vaivatakseen taas äitiä samoilla kysymyksillä.
Rouva Jäger huomasi, että miehensä täten vaan tahtoi viekoitella häntä antamaan varmaa neuvoa, voidakseen sitten syyttää häntä, jos ei koetus onnistuisi!
Tänäänkin kapteeni taas mietiskeli ja selitti hänelle näitä asioita, kun he aivan äkkiarvaamatta näkivät voudin leveän reen ajavan portaitten eteen.
Porstuan ovi lensi selkoselälleen, ratisten pakkasesta, kun kapteenin toimeliaat kädet sen avasivat.
"Käypäs saliin vouti!"
Hänen sudennahkaisen turkkinsa takaa pistäytyi Thinka esiin, puettuna muhkeaan turkkiin.