Mutta nyt tuli äiti ja laski hänen kuppiinsa uutta, kuumaa teetä ja sitten taisivat he istua rauhassa nauttimassa Thinkan kotiintuloa.
Onpa hän hyvä, ajatteli äiti … kun huomasi, että Thinkan teki mieli kotiin.
"Voutihan on oikein hyvä sinua kohtaan, Thinka, kun hän antoi sinun niin pian tulla tänne", sanoi hän.
"Kunnon mies! Harvassa on hänen vertaistaan!" huudahti kapteeni vahvalla baasi-äänellään … "hän kantaa sinua kämmenillään kuin nukkea!"
"Hän on niin hyvä kuin suinkin voi olla… Ensi viikolla tulee neiti Brun korjaamaan minulle atlaspukua, sitä on ainoastaan kerran käytetty… Gülcke tahtoo minut niin komean ja hienon näköiseksi", selitti Thinka.
Hän puhui hiljaa; äidin oli vaikea kuulla mitä hän tarkoitti.
"Kaspas, kuinka vouti koettelee sinua kaikin tavoin mielitellä, eikä tiedä mitä viimeinkin keksisi."
Paitsi, että hän tahtoi täyttää vaimonsa koti-ikävää, päätti vouti varmaankin ottaa hänet kanssansa sentähden, että hän pelkäsi pitäjän nuoria miehiä, Buchholz'ia ja Horn'ia. He olivat ruvenneet hyvin uutterasti käymään hänen luonansa ja viihtyivät hyvästi siellä, varsinkin sen jälleen kuin nuori, suloinen emäntä oli tullut taloon!
Illan kuluessa sai kapteeni pelata vähän pikettiä.
Näytti siltä kuin hauskuus ja iloisuus aina seuraisi Thinkaa. Hänen rauhoittava, tasainen luonteensa tuli näkyviin kaikkialla, ulkona sekä sisällä.