"Niin, eihän minulla ole kovin hyvä nyt olla, mutta tulee kai parempi."
Inger-Johanna vaikeni.
Iso-Ola talutti hevosta suitsista, kun Inger-Johanna ajoi pihaan.
Isä seisoi maalarin tikapuitten ääressä ja katseli ylöspäin.
Hän varjosti samassa kädellä silmiään ja syöksi kiesien luo.
"Inger-Johanna!"
Tyttö syleili tulisesti isäänsä ja kapteeni pelästyneenä ja hämillään vei häntä sisälle porstuaan äidin luo, joka oli aivan mykkänä.
"Mikä, mikä sinua vaivaa, Inger-Johanna?" kysyi hän vihdoin.
"Mikä nyt on? mikä nyt on, Inger-Johanna?" huudahti äiti.
"Mene sisälle, mene vähä sisälle sinä, Jäger!" Hän tiesi, ett'ei miehensä saattaisi suuria kärsiä.