Ja niin pujahti hän esiin muutamien viikkojen kuluttua — aivan kurjan näköisenä jossakin maaseudulla, tarisevänä ja laihana kaikesta siitä, mitä oli kärsinyt juomisesta, kylmästä ilmasta, asumisesta ulkohuoneissa ja ladoissa, harvoin riisumatta vaatteita yltään ja makaamatta oikeassa sängyssä.
Aamupäivällä näyttäytyi hän pihassa voudin talossa.
Gülcke oli ainoa entisen ajan virkamiehiä, joka vielä oli virassaan, sen jälkeen kun myöskin Rist oli ottanut eron. Siellä hän vielä käyskenteli, huolellisen vaimon hoitamana ja palvelemana.
Grip pyysi tavata rouvaa; hän tiesi voudin paraikaa olevan konttorissa.
Arkihuoneessa mutamassa nojatuolissa istui Thinka kaksinkertaisten ikkunain edessä sukkakudin kädessä lukien "Ikuista Juutalaista"; ja hänen toimelias sisarensa. Thea, joka nyt oli yli kolmenkymmenen vuoden vanha vanhapiika, puuhasi puolipäivästä keittiössä.
Thinkallahan oli nyt neiti Gülcken kuoleman jälkeen koko talouden hoito huolenaan, ja oli vanhan miehensä tuki ja turva läpi koko vuorokauden.
Ja nämä kuluneet, kaupungista lainatut tahraiset romaanit olivat ainoa pieni oksa, jolla hän sai itsenäistä elämää viettää.
Kuten monet muut sen ajan naisista, jolle todellisuus ei muuta neuvoa suonut kuin mennä ensimmäiselle miehelle, joka heistä taisi huolta pitää, niin eli hänkin näissä romaaneissa — keskellä vaivaloista, narisevaa jokapäiväisyyttä — korkealle kiihoitettua haaveilu-elämää. Siinä aavistettiin ne kiihkot, joita hän ei milloinkaan itse ollut tuntenut, siinä rakastettiin, vihattiin, siinä nähtiin kaksi jaloa sydäntä — huolimatta kaikesta — onnellisesti yhtyneinä; — taikka lohdutettiin kauniita sankareja, jotka toimettomina aaltoihin tuijottivat! — Siellä — pilvissä — jatkettiin sydämmen ja hengen sammumattomalla janolla sitä elämää, jolle todellisuus ei mitään jalansijaa suonut, ja siellä tämä iso muhkea rouva, joka kerran oli ollut hentonen, hoikka Thinka, unohtumatonta Aas-lemmittyänsä siirtyi yhdestä sankarisatamasta toiseen — Emilie Carlénista Jamesiin, Walter Scottista Bulweriin, Alexander Dumasta Eugene Sues'iin.
Hänen taloudessa toimivan, rivakkaan sisarensa tuolilla oli kesken jätetty neule ja sillä auringonsäde.
Tumma mahogninen neulomapöytä oli Thean perintö äidiltä. Ja vanhaa hopeasormustinta, tuota ulkoa ja sisältä kulunutta ja reunasta vähä haljennutta kuorta, sitä hän käytti ja tarkasti talletti, koska hänen äidillään oli ollut se kaikkina aikoinaan. Se oli tuossa ikäänkuin muistopatsaana — kaikista niistä rohkeista pistoksista, joita äiti oli tehnyt ja — saanut! rehellisessä, orjallisessa alttiiksi-antavassa elämässään, — jos sitä voi elämäksi sanoakaan?