Tuskin kuului naputusta, ovi melkein itsestään aukeni, kun Grip varovasti astui arkihuoneesen.
"Tekö Grip? — Ei, ei, älkää jääkö ovensuuhun, istukaa tuonne ikkunan luo, niin sisareni toimittaa teille jotain virvoketta. Vähä voileipää ja suolakalaa voitte kai maistaa?
"Vai niin, te taas olette täällä vuoristossa Grip!"
"Haen jotain tointa, rouva!" sanoi hän välttelevästi. — "Oletteko kuulleet mitään Jörgenistä Amerikasta?" kiiruhti hän kysymään, ettei arempiin aineisin jouduttaisi.
"Niin, ajatelkaapa sitä! Jörgen on hyvin voipa, rikas tehtaan johtaja Savannah'issa. Hän on kirjoittanut kaksi kirjettä, joissa pyytää vanhinta sisartaan sinne; — mutta Inger-Johannahan ei enää onneansa hae", vastasi Thinka jonkinlaisella äänenpainolla.
Tuli hetkeksi hiljaisuutta…
Grip asetti voileipälautasen, jonka palvelia oli tuonut, vapisevalla kädellä neulomapöydälle. Vieressä olevan ryypyn hän tyhjensi. Huulet vaan vähä vavahtelivat kun hän sanoi:
"Se ilahuttaa minua … ilahuttaa suuresti! Näettekös, rouva, se seikka, että Jörgenistä on jotain tullut, on mielestäni niitä harvoja vihantoja korsia, joita on kasvanut minun surkeasta elämästäni!"
Kuului kulkuisia tieltä; reki pujahti pihaan.
"Henkikirjurin perhe!" sanoi Thinka.