Grip ymmärsi, ettei häntä nyt toivottu jäämään, ja nousi lähteäkseen.
Thinka kiiruhti sivuhuoneesen ja palasi jälleen taalariseteli kädessä.
"Ottakaa tämä, Grip! — vähäinen apu siksi asti, kun saatte jotain tointa."
Gripin käsi vähä viivähteli, ennenkuin sen otti.
"Man … muss .. muss"…
Hän tempasi lakkinsa ja riensi ulos.
Portilla hän pysähtyi ja katsoi taaksensa.
Ikkuna siellä auaistiin…
"Tuuleuttavat kaiketi Gripin jälkeen!" mutisi hän katkerasti, jatkaessaan kulkuaan pitkin laaksoa. Hän kietoi villavyön kaulan ympäri, veti lakin alas korville ja pisti kädet vanhan, ohuen takkinsa taskuihin, jota kylmä itätuuli hosui hänen laihan ruumiinsa ympäri.
Tie oli hänelle tuttua; kesällä hän pitkillä matkustuksillaan kulki suoraan tunturien yli, mutta nyt lyhyenä, pimeänä talvipäivänä oli parempi pysyä maantiellä.