Porstuan ovi oli auki, ja vähän ajan päästä seisoi hän siellä henkeään vetämättä kuuntelemassa…
Sieltä kuului hänen äänensä! … hänen äänensä…
"Lue sinä se vielä kerta, Ingeborg! Pojat ovat niin tyhmiä senlaisissa."
Se oli runo Norjan historiasta… Ingeborgin ääni kuului selvästi.
Ja kuningas Haraldin luona
Oli Gerda kuin kukkainen,
Ei naista käy ylpeämpää
Täällä alla lehmusten.
Ja sukua hän oli suurta,
Ei valtaansa jakanut ois,
Hän Hördin ja Holmrygin neidot
Sai kuninkaan luota pois.
Hän vaati Norjan kaiken
Sopimmaisehen Oddehen,
Kuninkaan kuningattarelle
Koko miehen vaimollen.
Grip oli kuin kiininaulattuna lattiaan, kunnes hän kuuli Inger-Johannan sanovan:
"No, nyt minä sytytän valkeaa ja annan teille läksyt ensi kerraksi"…
Samassa oli Grip ikkunan takana jälleen.