"Onko nyt sopiva aika tulla ihmisten luo?" vihoitteli kapteeni… "No niin, — pitää siis konttoriin taas!"
Sitä pikaa astui hän pihan poikki, vilkasi kaivolle ja viittaili arkihuoneen ikkunaa kohti:
"Pikkutytöt! … Inger-Johanna … Thinka!" huusi hän yhä kovemmalla äänellä. "Kysykää äidiltä, pitääkö lihakappaleen olla tuossa kaivon päällä mätänemässä."
"Marit on nostanut sen ylös, se paistetaan tänä iltana", koetti Thinka hiljaisena puolustella.
"Niinkö? — Eihän sen siltä tarvitse olla Vahdin saatavissa!…
"Viekää ylioppilas puutarhaan, että hän saa syödä muutaman viinimarjan!" Tämän hän huusi ovesta, juosten samalla ylös konttorin portaita.
— Arent Gripin tuuheatukkainen ruskea pää mataline lakkineen pisti viinimarjapensaitten välistä pitkän hetken pellavatukkaisen, solakan Thinkan vieressä näkyviin. Hän puheli alussa koko lailla paljon, ja hänen vilkkaat, ruskeat silmänsä eivät Thinkan mielestä näyttäneet ensinkään pahoilta; ja Thinka alkoi tuntea oikein lämpimiä tunteita häntä kohtaan.
* * * * *
Grip löysi seuraavana aamuna korjatut ja siistityt saappaansa vuoteensa vierestä, ja sisälle tuotiin tarittimella sekä kahvia että aamiaista. Hän oli sanonut lähtevänsä aikaisin.
Nyt ei ollut enää arveleminen, vaan tuo ratkaiseva askel oli ummessa silmin, suin päin heti otettava!