Ei kukaan tahtonut lisää…
Nyt käveli kapteeni edestakaisin hyräillen ja lattiaan tuijottaen…
Oli surkeaa nähdä isää niin suruissaan.
"Kirjoita kerta kuukaudessa, lapseni, — ja tarkasti kaikesta, kuuletko? — vähäisiä ja isoja asioita … niin isälläkin on jostain iloita!" kehoitti äiti, heidän korjatessaan ruokaa pöydästä. — — "Ja kuulepas vielä, Inger-Johannani!" jatkoi hän, kun he olivat kahden kesken ruokakamarissa, — "jos niin on, että kuvernöörin rouva tahtoo lukea kirjeesi, niin pane pieni risti kirjeen alle… Mutta, jos sinulla on jotain vaikeuksia, niin mene täti Aletten luo piispan taloon, — niin saan kuulla siitä, kun Iso-Ola käy kaupungissa… Tiedäthän, ett'ei isä kärsi mitään hentoa tunteellisuutta."
"Kuvernöörin rouvako lukisi mitä minä kirjoitan sinulle ja isälle? — sitäpä tahtoisin nähdä!"
"Sinun täytyy mukautua hänen tahtonsa jälkeen, lapseni! Se on helppoa, jos sinulla vaan on hyvä tahto … ja täti on niin kovasti hyvä kaikille, joista hän pitää, ja jotka tekevät hänen tahtonsa mukaan… Sinä tiedät miten paljo siitä riippuu, jos sinä tulet hänen suosioonsa — kyllä ymmärrät — saat ehkä jotain häneltä periä. Kun hän sinua käski luoksensa, ajatteli hän luultavasti ottaa sinua tyttären sijaiseksi."
"Minäkö muitten tyttäreksi? — minut otettaisiin pois sinun ja isän luota! Ei milloinkaan, mieluisammin en ikinä sinne matkusta!"…
Inger-Johanna istahti jauhokirstun kannelle ja alkoi ääneen itkeä.
"No, no, tyttöni!"… Äiti silitteli kädellään hänen hiuksiansa; "me emme tahdo sinua kadottaa luotamme, sen kyllä voit arvata" … hänen äänensä vapisi… "Tätä tehdään sinun omaksi hyödykses, lapseni! Millä luulet teidän kolmen tytön tulevan aikaan, jos isä kuolisi? Meidän pitää iloita, kun näin edullinen tilaisuus taritaan, emme saa sitä hyljätä … muista sitä, muista alati sitä, Inger-Johanna! — Sinulla on kyllä ymmärrystä, vaan opi myös hallitsemaan tahtoasi; juuri siinä sinua uhkaa vaarat, lapseni!"
Inger-Johanna loi silmät äitiinsä melkein tuskan katseella. Kipeä taistelu syntyi hänen tajunnassaan… Häntä, joka aina keinon keksi, näkyi nyt äkkiä neuvottomuus hämmentävän…