"Minä niin väsyn vetää ja nykiä toista ohjasta saadakseni sitä pois tienpuolesta; — jos ei sitä vikaa olisi, niin ei se milloinkaan minun käsistäni luiskahtaisi! Jos vaan ei olisi suurempaa vikaa ollut kuin että se seimeä hiukkasen nakertaisi!"
Kapteeni näytti tuumailevalta; hän nojautui sohvaa vasten ja veti pari hyvänmoista haikua piipustaan.
"Ruskean viasta ei paljo ole lukua, — vähä järsii vaan … toisella kulmahampaalla".
"Ja Liinukka myöskin pyrkii vaan toiselle sivulle tietä."
Jälleen muutama sakea savu piipusta. Kapteeni kynsäsi korvallistaan.
"Jos joku sen osaisi parantaa, niin kyllä minä ainakin."
Hän ahneesti veteli savuja.
Tohtori kopisteli piipustaan perät pois.
"Minun Ruskeani on muuten hyvin joutuisa juoksussaan … ei oikein tahdo kärsiä seimeä tallissa, mutta se ei ole suurimpia vikoja hevosessa!… Ja niin hölläsuinen, huomaa jos hieman koskettaakin ohjaksiin … niin ihmeellisen hienotunteinen … oikein sillä kelpaa herrastella maantietä ajaessaan!"
"Niinpä niinkin, ei minulla ole erinomaisia sitä vastaan, — oiva elukka!"