"Kuules, Rist! Siinä todella olisikin sinua varten ajohevonen … seisoo niin tottelevaisena kohta kun vaan nostaa suitset seljälle!"
"Liinukkaako vaihtaisin, sitäkö arvelet?" tutkisteli kapteeni epäileväisellä äänellä; — "en tosiaankaan ole sitä ajatellut"…
Tohtori pudisteli päätänsä… "En vaan ymmärrä, mikä siinä on, että toista ohjasta aina täytyy niin lujalla pitää."
"Mutta minä sen ymmärrän ukkoseni!"
"Jospa ei sinua vaan peijattaisi siinä, Jäger! Tiedäthän, että kauppa se aina on kauppaa?"
"Minuako peijattaisiin? — ho, ho, ho, ho." Kapteeni nauroi ylönkatseellisesti ja taatulla itsetunnolla, niin että oikein tuoli jytkyi… "Olkoon menneeksi sitte! me vaihdamme!"
"Sinä, Jäger, aina niin suin päin päätät asiat!"
"Se on minun luontoni, näetkös, … asiat selville yks, kaks!
"Ja niin me juomme harjakaisia", huusi kapteeni kuumeentapaisesti; hän oli ravistanut peruukinsa kallelleen ja hypähti pystyyn.
"Katsokaamme onko äidillä konjakkia vielä kaapissa!"…