"Josias parka!" huokaili äiti, "hän oli aina närkkäin kaikista veljistä; mutta hän oli etevin kaikista".
"Niin, Rysylken kirjuri, hän on saanut osakseen sekä tahdon että voiman!"
* * * * *
Neljätoista päivää sen jälkeen saivat he odottamatta taas kirjeen maaherran rouvalta ja sen sisässä oli kirje Inger-Johannalta.
Maaherran rouva halusi kaiken mokomin vielä pitää rakkaan Inger-Johannansa luonaan vähintäänkin vielä vuoden. Hän oli tullut heille, sekä maaherralle että hänelle, aivan välttämättömäksi, niin että heillä oli milt'ei vaikeaa ajatella, että hänellä oli toinen koti…
"Setänsä on jo totuttanut tuohon nuoruuden iloisuuteen, jota hänen kanssa on kotiimme tullut. Rakas Zittow'ini, joka on niin ylen tunnollinen tärkeässä virassaan ja jota painaa niin monet murheet ja suuri edesvastaus, tarvitsee kyllä tuon rattoisuuden monen yövalvonnan perästä. Niin itsekkäät olemme; tahtoisin ehdotella että jakaisimme tytön omistamisen sillä väärällä tavalla että hän saisi käydä teillä kesän aikana, vaan olisi muuten meillä. — En uskalla ajatellakaan, että kieltäisitte.
"Mutta älkäämme ehkä suotta aikojaan hänestä riidan kapulaa tehkö; voisi käydä hänen samalla lailla kuin tuon sievän saaren Välimeressä, josta valtiot riitelivät: kesken heidän keskustelujaan se katosi! Ja enhän uskalla luottaa siihen, etteikö meidän rakas riidan esineemme ennen pitkää voisi omaa kotia hallita, sellaista kotia, joka täydelleen vastaisi toivomuksia, joita sen luontoinen ja niin kaunis tyttö kuin hän vaatinee.
"Ett'ei hän ole ainoastaan hemmottelevan tädin silmiä häikäissyt — siitä voitte olla varmat. Niin on esim. eräs minun mielipiteeni kannattajia, yhteinen arvokas, kokenut ystävämme, kapteeni Rönnov, joka viime viikolla tuli Tukholmasta tänne kuninkaallisten vieraitten kanssa ja joka nyt — ohimennen sanottuna — on saamaisillaan kuulumattoman ylennyksen virassaan. Hän oli aivan hurmautunut nähdessään Inger-Johannan, sanoi hänen olevan täydellisen ja komean naisen, joka on omiansa herättämään huomiota ei ainoastaan tavallisissa seurapiireissä, vaan mitä korkeimmissa; ja paljo muuta hän sanoi, josta emme saa kertoa mitään rakkaalle lapsellemme. Tahdon vaan lisätä, että hän erotessaan lämmöllä ja jonkinlaisella huolenpidolla sulki Inger-Johannan ja hänen kehityksensä minun turviini.
"Vaikka ensi nuoruutensa jo on ohi, on kapteeni Rönnov kuitenkin mitä kauniin mies, ainakin kauniimpia ja hienoimpia miehiä koko maassa, ja hänen ei mahtane olla vaikea voittaa vaativaisintakaan…"
"Ei ole, konna soikoon!… No, äiti," sanoi kapteeni iskien silmää, "mitäs nyt sanot? Sopiiko sitä jo kuusehen kurkoittaa."