"Niin, paljo, paljo vanhempi!" vakuutti kapteeni kiihkeästi — "neljä, viisi vuotta vähintäinkin!"
… "kuitenkin on hänen unohtamaton ystävänsä.
"Voitte arvata, että ne illat olivat hauskoja! Täti ymmärtää senlaisia seikkoja. Nyt on oikein ikävä häntä! Samoin tädinkin mielestä; me olemme istuneet näinä kahtena iltana hänen lähtönsä jälkeen puhumassa hänestä, tuskin mistään muusta kuin hänestä.
"Eilen illalla kävi Grip täällä. Me emme ole nähneet häntä sitte kuin ensi iltana kapteeni Rönnovin ollessa meillä. Ja kuka voi käsittää senlaista ihmistä? hän ei ole huomaavinaan hänessä mitään! Hän intti vastaan koko illan ja oli niin ynseä ja ikävä, että täti oikein häneen kyllästyi. Hän mainitsi jotain pintapuolisesta elämästä, tyhjästä sotilasrummusta, ja muuta sentapaista, niinkuin ei muka Rönnovin paraimpia ominaisuuksia juuri olisi tosi miehuullisuus ja luonnollisuus!
"Hui! minä valvoin puoli yötä harmittelemassa tuosta puheesta! Hän istui teekuppiaan hämmennellen ja puhui ihmisistä, jotka voivat kulkea maailman läpi tyhjiä puhetapoja ja kohteliaita korupuheita täynnä! Kummasteli, miten osattiin imarrella tervettä järkeä aivan suunniltaan pois, niin että lopuksi oli taas jälellä paljaaksi nypitty — kuulin selvään hänen mutisevan — syöttöhanhi! Mahdottoman häpeämätöntä! Olen varma siitä, että hän tarkoitti minua.
"Hänen mentyään sanoikin täti antavansa tulevalla kerralla sanoa Gripille, jos ei sattuisi muita vieraita olemaan, ett'emme ole kotona; täti oli väsynyt hänen juttelemiseensa näin kahden kesken ja arveli, että senlaiset ihmiset älkööt lentäkö korkeammalle kuin siivet kantavat. Mitään loistavaa uraa hän ei tule astumaan, luulee täti, sillä hän pitää liian lujasti kiini omista ajatuksistaan.
"Muuten on ikävää, jos Grip ei tule! sillä kaikkine omituisuuksineen on hän usein hyvä sotatoveri tätiä vastaan."
VI.
Kapteeni oli pitänyt merenvahapiippunsa kantta liidulla kirkastettuna kolme päivää perätysten eikä malttanut ottaa sitä alas laudakolta. Hän oli pitänyt oikeat puhdistamistalkoot, siivottiin pois vanhat tupakan jäännökset, piipunperät ja maahan varissut nuuska ja kapteeni veisti monta uutta hammasluuta kuluneitten sijaan. Hän oli pyytänyt lukkarin paraimman taitonsa mukaan pianoa virittämään, ja asetti kaksi valkoiseksi maalattua rahia kuistiin. Puutarhanaitausta oli nyt vihdoinkin monen aikomuksen perästä korjattu ja siinä välkkyi siellä täällä vereksiä valkeita riukuja ikäänkuin uudet hampaat, jotka pistävät näkyviin vanhan harmaan hammasrivin välitse. Puutarhan käytävät siivottiin ja sannoitettiin, piha lakaistiin ja vihdoinkin saatiin kaivon ympärille aita, joka aina piti sinne saataman lasten pieninä ollessa.
Kapteeni se oli, joka oikein innoissaan nyt talossa puuhasi.