"Niin, niin; mutta muistatkos Valkoa, sillä sinä petit minua häpeällisesti."
"Älä lörpöttele, Petter! Sinun seimenpureskelijasi nakerteli itseänsä melkein läpi seinän… Madeira, tiedätkös, oli kovin väkevää."
"Kuules Rist! — tyttäreni Inger-Johanna"…
"Niin, näetkös Petter, — minä annan sinulle anteeksi, että hän saattaa sinut oikein mielettömäksi, hän kyllä voi panna muittenkin päät pyörälle!"
"Hän on — suloinen — suloinen!" ääni kuului arveluttavan liikutetulta.
Molemmat sotilaat marssivat sitten hiljaisessa tahdissa ylös makuuhuoneesen.
Pitkä Buchholz, henkikirjurin asian-ajaja, seisoi kahvikuppi kädessä jäykkänä ja äänettömänä käytävässä, nojautuen seinää vasten; hän mietiskeli, taisiko kukaan hänestä mitään huomata. Hän oli käynyt sisällä naisten luona ja koetellut keskustella neiti Jäger'in kanssa.
"Oletteko olleet täällä kauan aikaa, neiti Jä-äger?"
"Kolme viikkoa."
"Ja kuinka ka-auvan aiotte viipyä?"