"Älä juokse noin kiivaasti, lapsi! Se ei näytä kauniilta … täytyy antautua kiinni!"
"Tuolle asianajajalleko, — en ikipäivinä!"
Rouva Jäger huokasi.
He leikkivät iltaan asti, jolloin päivällisestä saakka kaivatut herrat näyttäytyivät tarpeeksi levänneinä ja valmiina illan kuluessa vielä pelaamaan korttia.
"Mutta Jörgen… Missä on Jörgen?"
Hän tuli huudon kuultuansa kalpeana ja kylmä hiki otsalla alas, vaikka varsin reippaasti, konttorirakennuksesta, missä oli istunut polttamassa salaa tupakkaa voudin konttoristin kanssa. Kortinpeliä jatkettiin illallisen jälkeen monenlaisilla kirouksilla ja vaihtelevalla onnella, kapteenin, voudin ja prokuraatorin kesken.
Toisessa huoneessa istui rouva Jäger levottomasti odottaen isän poislähtöä … heillä oli pisin matka kotiin ja kello oli jo kymmenen. Vouti oli turhaan kehoittanut heitä jäämään yöksi; mutta se ei nyt mitenkään sopinut, Jäger'illä oli aivan päteviä syitä, joiden tähden heidän täytyi seuraavana aamuna olla kotona.
Hänen hiljainen toivonsa oli, että pikku, teräväkielinen rouva
Scharfenberg rohkenisi näyttäytyä herrojen huoneen ovella.
Mutta sitä iltaapa kesti; — toiset rouvat varmaankin puolestaan luottivat häneen!…
Hän viittasi Inger-Johannalle.