"Meidän täytynee astua alas!" virkkoi kapteeni unisesti … "näissä
Rognerud'in mäissä äiti voi jäädä istumaan Thean kanssa."
Päivä koitti… He näkivät auringon kulloittavan taivasta ja alas tunturin kukkuloilta. Se ensin ikäänkuin kätkeytyi heiltä, kunnes se vihdoinkin nousi itäisen harjun yli ja loi punaisen valonsa metsän rinteiden ja läntisten kukkuloiden yli, alas nurmikolle asti, jossa se kimalteli kasteessa.
Yhä vielä sitä rytkytetään mäkiä ylös, toisia alas. Giljen niityillä oli työväki jo kauan aikaa ollut levittelemässä heiniä, kun he näkivät kapteenin vaunut.
"Oikeinpa tuntuu hauskalle päästä jälleen omaan kotiinsa!" sanoi rouva
Jäger… "Saa nähdä, onko Marit muistanut savustaa lohia."
Marit tuli etehisen ovesta heitä vastaan.
"Tänne tuli eilen illalla hieno matkustaja kaupungista … sama, joka kävi täällä kaksi vuotta sitten ja sai saappaansa paikatuiksi… Kun en keksinyt parempaa keinoa tein hänelle vuoteen siniseen kammariin!"
"Vai niin! — ylioppilas Grip!… Hän on varmaankin matkalla kotiinsa."
Äkkiä katsahti äiti Inger-Johannaan ja tuli miettiväisen näköiseksi.
Kiireesti nousi hän alas vaunuista.
* * * * *
"Jäger lähtee huomenna virkamatkoilleen kauas tuntureille Grönnelidin karjamajoille säätereille saakka!" selitti rouva, "ja sitä varten on paljo valmistuksia".