"Vai nii — inkö? Joko varhain huomenna?" kysyi ylioppilas pannen painon sanoihinsa.
"Aikomukseni on matkustaa kotiin suoraan tunturien yli, samoin kuin viimein täällä käydessäni … sillä kaupungin tomusta ja lukujeni aprikoimisista päästyäni halajan hengittää raitista ilmaa."
"Mutta sittenhän voisittekin seurata Jäger'iä, teillä olisi ainakin viisi tahi kuusi penikulmaa tuntureilla yhdessä matkustettavaa, — ja Jäger olisi todellakin iloissaan, jos saisi teiltä seuraa! — Ette suinkaan paheksu jos valmistan teille vähän evästä?"
"Kiitoksia, kiitoksia hyvä rouva kaikesta ystävällisyydestänne."
"Hän ei tahdo pitää minua kauemmin, kuin harmillista!" mutisi ylioppilas, kuljeskellessaan aamupäivällä edes takaisin pihalla; kaikki muut paitsi rouva olivat nukkumassa.
Mutta ei hän tullut tänne saatellakseen kapteenia…
Iltapäivällä, kun ilma tuli viileämmäksi, lähtivät kapteeni, Inger-Johanna, Jörgen ja ylioppilas Grip kävelemään kaunista tietä pitkin myllylle päin. Iso-Ola ja talonvouti Aslak seurasivat heitä; myllyn pyörässä oli jotain korjattavaa, sillä oja oli melkein kuiva.
Miehet seisoivat nyt tuumailemassa miten pyörää parhaiten voisi nostaa pois akselista.
"Tuo Jörgen … tuo Jörgen! hän tietysti löysi korjattavan paikan pyörässä!" huudahti kapteeni.
"Sinä saat, Ola, ottaa nikkari Toren avuksesi, kohta kun hevoisinesi palaat tunturilta… Ja anna Jörgen'in neuvoa teitä, hän ymmärtää! Lukeminen se kangertaa, mutta kyllä hän muuhun pystyy."