"Sepä ei olisi niinkään tuhmaa!" arveli kapteeni … "ei ollenkaan mahdotonta — … ei suinkaan, saisit ratsastaa Grönnelid'in karjamajoille saakka."
"Niin, jospa isä toteuttaisit tuon tuumasi!" huudahti Inger-Johanna innokkaasti. "Nyt haluttaa minuakin nähdä minkälaista siellä on… Luulen, että me aina ennen ajattelimme maailman loppuvan tuolla omaan karjamaahamme."
"Minullahan on peite kanssani satulalla, — ja jos he kerran minulle voivat hankkia yösijaa, niin kyllä sinäkin saat siitä osaa."
"No, no, Morten! — jätä ihmiset rauhaan!"
Kapteeni otti tupakkakääreen ja ojensi osan siitä pukille, joka pihalta syöksi heitä vastaan.
"No partaniekka! Tuo peto tahtoo osansa sekin!"
"Kuuleppas äiti!" huusi hän, nähdessään vaimonsa tulevan aitasta.
"Mitäs arvelet, kun minä olen aikonut ottaa Inger-Johannan huomenna mukaani?… Perjantainahan voisivat hän ja Jörgen palata kotiin Iso-Olan ja hevosten kanssa!"
"Mutta rakas Jäger! Mitä tekisi hän siellä tuntureilla?"
"Hän voi jäädä yöksi Grönnelid'in karjamajoille."