"Niin katsos, sitä vaan tahdoin sinulle muistuttaa että mitä hauskempi mies on, sitä vaikeampi on hänestä päästä. Tahdon vaan varoittaa sinua" — hän kumartui Boletten puoleen ja jatkoi kuiskaten: — "tahdon uskoa sinulle jotakin… olin melkein elämälläni maksaa sen, että otin Wendelbon!… Ei pidä liian kauvan luistella vaan yhden ihmisen kanssa."
"Voit säästää viisaat neuvosi ja antaa minun olla rauhassa", huudahti sisar. "Pitäneehän toki edes saada luistella ilman että maailma siitä kokoon romahtaa."
"Voisin kertoa sinulle ihmeellisiä asioita, Bolette. On tapahtunut paljon kaikenlaista meidän perheessämme… Muistathan täti Katjan, josta ei milloinkaan mitään puhuta. Hän oli rakastunut köyhään kotiopettajaan eikä tietysti voinut häntä saada. Hänet löydettiin sitten eräänä aamuna koskesta, sahan luota. Hän oli ollut niin kaunis, ja siitä syntyi suuri suru perheessä."
"Niin, se oli ennen aikaan se", keskeytti Bolette, — "silloin elettiin romaaneissa ja mentiin koskeen"…
Hän kääntyi pois salinovelle ja pääsi kiusallisesta puheenaineesta.
* * * * *
Niils Bjelkeä ei haluttanut istua siellä naisten välissä illan sensatsioninumerona. Hän oli hiljan palannut kotiin syntymäkaupunkiinsa, ja tiesi niin hyvin jo vanhastaan, miten siellä käsitöiden takana salavihkaa kyseltiin, ihmeteltiin ja arvosteltiin.
Hän oli paennut biljardihuoneeseen ja käveli siellä hajamielisenä, sysäillen palloja.
Hän säpsähti, nähdessään Margrethen astuvan sisään ja hän sinkautti äkisti onnistuneen lyönnin.
"Miksi et istu sisällä puhelemassa toisten kanssa, Niils?" kysyi hän kiusotellen. — "Oletko sinä vieläkin sama jörö, vaikka olet ollut niin kauvan ulkomailla ja suorittanut niin suurenmoiset tutkinnot."