"Koko vuoden vesimäärä!" huudahti hän. "Siihen tarvitaan miljoona.
Tehkää niin hyvin, herrani, ja hankkikaa ne!"
"… Minun tekee mieleni lähteä sinne katselemaan niitä seutuja", sanoi hän vetäessään matkahansikkaitaan käsiinsä.
Rouva ja Bolette seisoivat arkihuoneen ikkunassa ja katsoivat konsulin jälkeen, kun hän ajoi pihasta.
Ulf oli istuutunut päivällispöytään, jonne neiti Tank oli asettanut hänelle kahvin ja aamuruuan.
"Oli onni, että isä lähti ajelemaan", sanoi äiti. "Hän ei ole tänään hyvällä tuulella… Jotain on vastahangassa kaupungissa, vai miten Ulf.
"Vanhus ei rauhoitu, ennenkuin saa asiat mielensä mukaisiksi. Ja jos jotain puuhataan hänen tietämättään, niin kyllä pian nähdään kuka kotiljongia johtaa. He saavat kyllä tanssia!"
"Ja olihan hänen ja Margrethen välillä illalla odottamaton kohtaus", virkkoi rouva. "Oli hyvin ymmärtämätöntä vastustaa isää sillätavoin. Täytyy naisenkin vähän ymmärtää miten maailman läpi on päästävä. Isän kanssa kyllä hyvästi tulee toimeen, kun ei vaan asetu jyrkästi hänen tahtoaan vastustamaan."
"Niin", sanoi Ulf; hän hotasi lopun kahvista, — "olkoot antamatta ukolle hiekkaa nuuskan asemasta."
— Margrethe pistäysi eteiseen, otti hatun ja päällysvaatteensa ylleen ja katosi kiireesti ulos portista.
Hän kulki harjulle vievää tietä.