"Margrethe parka! Isä on antanut hänen olla liian vapaana. Ja nyt äkkiä pannaan päitset ja kuolaimet ja opetetaan juoksemaan!" — jutteli hän riisuessaan päällysvaatetta eteisessä.
"Kiitos lämpimästä teekupista, neiti Tank!" — huusi hän kyökin ovesta ja heitti tarkastavan silmäyksen kyökin seinälle, joka oli täynnä kirkkaita kupari ja messinki astioita…
"Hututu, — miten kolakka ja kylmä", — hän hieroi käsiään. "Pistä muutamia puita uuniin, Grethe…
"Minä jään tänne siksi kun isä palaa, kuule äiti. Tahdon nähdä, millä mielellä hän on."
— Viiden aikaan konsuli vihdoinkin palasi. Näytti siltä, että kaikki, koiratkin, huomasivat, että nyt oli tuuli kääntynyt.
Halvor hymyili ja koirat telusivat, hevonen hirnui talliin päin, ja kasvot, jotka kurkistivat ruutujen takaa olivat kirkastuneet.
Puhuttiin ja huudettiin taas kovaäänisesti ja kaikki arkuus sekä puheista että käytöksestä oli kuin pois puhallettu.
Kaikki johtui vaan siitä, että konsuli heitti piiskan niin leikillisellä liikkeellä Halvorille ja noustessaan rappusia nyökäytti iloisesti Martinelle, joka seisoi ikkunassa.
Hän kulki suoraan eteisen läpi arkihuoneeseen, jossa Martine riisui hänen yltään päällystakin ja Grethe päällyssaappaat.
… "Rupesi lopputaipaleella satamaan. Muuten olisi ollut erinomaisen hauska ja virkistävä retki. —